Pitkään tätä on suunniteltu, mietitty ja pähkäilty. Nimeä ehkä kaikkein pisimpään mutta tässä se nyt sitten on, oma blogi.
Taustoista sen verran että olen 26 vuotias vaimo ja kahden suloisen pojan äiti. Äitini sekä äidinäitini ovat molemmat käsityöihmisiä ja niimpä innostus on siirtynyt äidiltä tyttärelle. Mummoni opetti minut aikanaan neulomaan ja varmaan virkkaamaankin ja pienenä meillä lapsilla oli monesti äidin tekemiä vaatteita. Muistan useammankin äitini minulle ompeleman mekon <3
Käsityötuntien alkaessa ala-asteella sujui kaikki aika mutkattomasti ja nautin käsillä tekemisestä. Villasukkia taisi valmistua paritkin kaiken muun ohella. Tein ennen täysi-ikäisyyden kynnystä täyspitkän juhlamekon ja ylioppilasjuhliinkin tein pukuni itse. Ikävä kyllä sää ei sitten sallinut ohkaisen ja suht lyhyen mekon pitämistä vaan jouduin paniikkiostoksille edellisenä päivänä!
Sitten alkoi työ- ja sosiaalinen elämä viedä yhä enemmän aikaa eikä ompelukonetta enää ensimmäisessä omassa kodissa ollut. Löysin elämäni rakkauden, sain lapsia ja pari kuukautta ennen työelämään paluuta monen sattuman summana (eikä vähimpänä kiitos Facebookin tiettyjen ryhmien) innostuin taas uudelleen. Neuloin paljon välissäkin mutta ompelukuume nousi todenteolla vasta tässä vaiheessa. Löysin mitä ihanampia kangaskauppoja ja kaavoja ja upean OE-ryhmän josta sain tukea, ideoita ja apua vaikka keskellä yötä inspiraation iskiessä. Nyt minulla on oma pieni ompelusoppi, jokunen hyllyllinen kankaita sekä uutena perheenjäsenenä Brotherin Innov-is50 ompelukone. Saumurini on mummoni vanha Singeri ja toimii edelleen moitteetta.
Ensimmäiselle bloggaukselle ei tietenkään ole kuvia. Olisi ollut hyvä sauma aloittaa vaikka joululahjojen julkaisemisella mutta kaikessa kiireessä en saanut yhtäkään tehdyistä kuvattua. Ehkä odottelen sovituskuvia ja laitan sitten niitä! Sinänsä harvinainen joulu että varmaan 80% lahjoista oli itse tehtyjä. Siitä täytyy olla jo hiukan ylpeä
